En tiedä meneekö [email protected]:n posti mihinkään. Hälläväliä, se
mitä kirjoitan voi olla pelkkää soopaa ja ensisijaisesti kirjoitan sen
näin itselleni muistiin. Eli irc-keskustelun ja tekstiesi lukemisen
seurauksena syntyneitä ajatuksia siitä konkreettisuudesta, augmented
realitystä, ihmisyydestä, yhteiskunnasta (jota kai ei enää edes ole.)
Huh, onpas helvetin hankalaa nyt kirjoittaa, kun tämän
aloitustekstin vuoksi ajatteluprosessi pysähtyi ja asiat unohtui kokonaan
(tämän takia kai en koskaan saakaan mitään kirjoitettua ...)
Ihmisyys ja konkreettisuus
--------------------------
Datamaailma ei ole konkreettista. Vika ei ole maailmassa vaan
ihmisessä. Auraalisen ja visuaalisen lisäksi konkreettisuuteen kuuluu
hyvin tiukasti myös tunteminen. En tarkoita tunteita, vaan tuntoaistia.
Asia, jota ei voi koskea, ei tunnu konkreettiselta. Mitä tämä siis
tarkoittaa? Ihmisen täytyy muuttua ... tarkoittaako se sitä, että
tuntoaisti kokonaisuudessaan kuuluu evoluution häviäjien joukkoon? Vai
tuleeko siitäkin osa augmented realityä? Onko se silloin enää lisättyä
todellisuutta, todella? Vai onko se sittenkin virtuaalista? TOisen
ihmisen kosketuksen tunteminen omalla iholla on jotain, jolla on
merkitystä ... voidaanko se merkitys siirtää pois siitä konkreettisesta
todellisuudesta, jossa sillä on merkitystä? En epäile yhtään, etteikö
voitaisi ... mutta onko sillä sitten enää merkitystä? Onko se merkitys
edes tarpeen? Ehkä ei, jos jotain ihmisiyyden piirteitä ei enää tarvita,
ne tietysti häviävät. Evoluutio rullaa, yhä. Mutta eikö kysymys ole
silloin ihmisyyden köyhtymisestä ... minun näkökulmastani on. Tietysti
se on vain muuttumista, nimenomaan vaistonvaraisen ihmisyyden osan
merkityksen heikkenemistä.
Konkreettisuus ja yhteiskunta
-----------------------------
Yhteiskunta riippuu paljon konkreettisuudesta. Ihmisten välinen
kommunikaatio ei ole vain sanoja ja ilmeitä, vaan myös tunnetta ja
ilmapiiriä, jonka välittäminen ei-konkreettisessa tilanteessa sellaisena
kuin se on tuntuu ainakin minusta mahdottomalta. Taidan uskoa
jonkinasteiseen telepatiaan, johonkin voimaan, joka ihmisten välillä
vaikuttaa lyhyillä etäisyyksillä. Joukon voima. Onko se sama silloin,
kun ihmiset etäisyyden yli keskustelevat? Onko se vain minulle eri asia,
ja onko se eri asia minullekaan ... joskus jopa IRC:ssä keskustellessa
joukon voima tuntuu vahvalta... mutta huomattavasti harvemmin, kuin
konkreettisessa maailmassa.
Nyky-yhteiskunnassa, joka on muutoinkin kuin lahottajien syömä
lauta, hajoamassa ensimmäisestä kosketuksesta, voi tämä etäännyttävä
lähentäminen johtaa siihen, että olemme todellakin niin kaukana
toisistamme, ettei yhteishenkeä ole olemassakaan. Aina se ei ole edes
paha asia (muistammehan toki Hitlerin ja Mussolinin.)
Lähinnä tuntuu, että tässäkin on kyse vain siitä, että ihmisen on
muututtava.
Muuta
-----
Se etenee, se etenee. Olisiko sittenkin ollut parempi, ettei se
koskaan olisi alkanutkaan. Nyt sitä ei voi enää pysäyttää. Aika
näyttää, mitä seuraa. Ihminen on monimutkaisempi joukko koneita, kuin
tajuammekaan.
Mikä on se hälytyssignaali, josta huomaamme, jos olemme menossa
väärään suuntaan? Onko väärää suuntaa olemassa? Onko IRC-addiktio
sittenkään putoamista pois todellisuudesta ... jos konkreettisuudella ei
ole merkitystä, se ei ole sitä. Mutta tahdommeko TODELLA hävittää
asioiden todellisuuden tuntoaistitasolla?
Vain minun sininen teräspennini