Kavelen. Han tulee vastaan. Hymyilemme.
Kosketan hanen hiuksiaan. Riennamme
kasi kadessa puistoon. Juoksemme kilpaa
kukkulalle. Katselemme leikkivia lapsia ja
joen yli, missa kaupunki aukeaa.
Istumme alas ruohikolle. Se on hieman
kostea aamun sateesta. Suljen silmat,
katson aurinkoon ja kuunteleen tuulen kaikki aania.
Makaan pitkallani, tunnen hanen istuvan
lahistolla.
Vietamme joitain hetkia ja erkanemme.
Ehka palaamme illalla, vaikka luulen,
ettemme koskaan tapaa, (vaan tama
ensitapaamisemme iltapaiva jaa ainoaksi).
- - -
Merella. On yo, raskas rautainen lautta jyraa vetta.
Kavelemme pitkin kantta. Olemme pieni lammin valo mustassa
syleilyssa, kuin hukassa oikealla tiella.
Han alkaa laulaa. Vaikka tuskin kuulen kulkumme
pauhulta, tunnen musiikin ja se saa minut. Tietamattaan
yhdyn, kasvatan oman saveleni, en unohda sita ikina.
Kuljemme ympari kuin rauhallinen, vahva, kaunis tanssi.
Sen lopussa seisomme vastakkain, naemme toisemme.
Halaamme, istuudumme autoon ystaviemme luo ja
palaamme heidan kanssaan kotiin, jonka viela hetken
jaamme.
Myohemmin, toisessa maassa,
kasvatan siemenesta unelmaa.
- - -
Do Re Mi Fa So La Ti Do
Do Ti La So Fa Mi Re Do
- - -
Mies on kyyryssa vaunun lattialla ja
syleilee koiriaan. Toinen on musta ja toinen ruskea.
Han on heidan tasollaan, pukeutunut hauskasti
lempeisiin varikkaisiin sarkakankaisiin ja ilmeilee
eloisasti pyoriskeleville ystavilleen.
Mina ja muut seisomme ja katselemme hyvilla mielin.
Vieressani istuu joku vanha nainen, hieman hamillaan
hyorinasta. Itse nojailen lippuautomaattiin ja otan
siita tukea, kun kolisevat kiskot kuljettavat
meita kohti kaupunkia.
Uusia ihmisia virtaa sisaan kiireineen.
Mies huolestuu ja ottaa koirat hellasti lahelleen.
En muista koskaan aiemmin ihailleeni tapaa,
jolla nuo olennot liikkuvat. Kaikki varovat ja
vahingoilta valtytaan. Kai koirillakin on se
kissojen julistettu oikeus olla tulematta
hannalle tallotuksi?
- - -
Juoksen ja Andreu rinnallani. Emme
kulje kovinkaan raskaasti, mutta han hengastyy
ja alkaa yskia. Ainaisen polttamisen tulos.
urheasti han jatkaa, etenemme metsapolkua, puut
vilisevat.
Kaannymme sillalle ja tielle. Alan vasya,
mutta han on paassyt vauhtiin. Suora tuntuu
loputtomalta, pysahdymme sen paahan
venyttalemaan ja ihmettelemaan iltaa. Lahdemme
viela toiselle lenkille. Hevostallien luona taytyy
vihdoin pysahtya. Andreu kuseksii pusikossa
ja minua naurattaa, kun ihmisia kulkee ohi.
Uuvumme kotiin ja nykyaan katsomme
silmiin aivan toisin. Han nukkuu, toiset
tekevat ruokaa, rautalinnut lentavat ylitsemme
ja musiikki siunaa illan.
... "is good communication."