> taalla sataa kovasti
> ukkostaakin
Niin, ja taas paistaa aurinko,
uskomaton saa.
> yliopisto on aika tyhja,
> ihmisilla muka-loma
> (tehdaan rastitoita)
Ainakin saa helposti koneen,
on vaan oudon jumiutuva olo
hankala kaynnistya tahan maailmaan.
> viikonloppu oli elamaa!
> (yritan muistella sita nyt enka kykene)
Sanopa muuta!
Muistan, kuinka elin, mutten mita.
Outoa, miten kaikki se jaa pois naista kirjoituksista
juuri ne asiat, jotka merkitsevat. Ymmarsin sen jo eilen,
kun viela elimme sunnuntaita ja
ajattelin ratkaisuakin:
kirjoitin avainsanoja ylos,
sellaisia asioita, joista ajattelin haluavani kertoa tanaan
tietysti unohdin sen paperin kotiin,
eika se enaa tunnu edes tarkealta.
Ei edes nimileikki!
joka silloin riemastutti ja kummeksutti.
Tai Bjork-taistelu!
kun ostin-en-ostanutkaan Homogenicin
ja: ostin-en-ostanutkaan konserttilipun,
En kesta.
> taidan kavella hetken ympyraa
> pihalla, jos vaikka tulisi jotain mieleen
Oh, hyva vinkki.
Vaikka uppoan silti akateemisuuteen.
Ainakin taman paivan.
Huominen?
En voi jatkaa koko viikkoa.
Kuinka ihmeessa saisin viime paivien hiipuvat
tuulahdukset tanne turvaan ja elamaan sisimpaani?
Tietenkaan en kirjoittanut, kun piirsin
ja kuvia nama tyhmat koneet eivat halua osata.