tästä on osia aiemmissa, pitää integroida

Homokohusta riippumatta joitain vanhempia, ainakin nettitiedotteiden ja keskustelun mukaan, arveluttaa jopa alle 1-vuotiaiden TV:n katselu.  Televisiokulttuuriin kun nykyisin, ko. median kultaisten vuosikymmenien jäädessä yhä kauemmas historiaan, liitetään lähinnä negatiivinen passiivisuus eli sohvan pohjalla couch potatona lojuminen. Moralistit kysyvät mielestäni ihan oikeutetusti, onko syytä altistaa lapsia näin pian syntymän jälkeen.

Teletappien homoskandaalin, sarjaa juhlivien iloisten nuorten, vastahankaisten rähjäysmuunnosten ja kaiken muun oheishälyn alla ovat tietyt kovat faktat: kyseinen Ragdollin BBC:lle luoma sarja on ensimmäinen selkeästi jopa alle 1-vuotialle suunnattu televisio-ohjelma [familyedu]. Ohjelma on hyvin suosittu koko kohderyhmässään, siis n. 1-4v. ikäisten joukossa. Tuskin voi liikaa korostaa sitä tosiseikkaa, ettei milloinkaan aiemmin näin nuoret ja kehityksensä kannalta erittäin kriittisessä vaiheessa olevat vauvat ja pienet lapset ole olleet samalla tavalla kiinni TV:n mediatodellisuudessa kuin nyt, joka lauantai-aamu, klo. 8.00-8.20 - Suomessa Ylen ykkösellä, Briteissä BBC:llä, Yhdysvalloissa PBS:llä ja tuoreimpien uutisten mukaan myös Etelä-Koreassa KBS-2:lla [bbc/kbs] - yhteensä jo 20 maassa etelänaapurin Teletupsud-ohjelmaa [teletupsud] unohtamatta.

Raadollinen syy siihen, miksi vanhemmat käytännössä mielellään antavat lastensa katsoa aamuohjelmia, on se 20 minuutin autuas rauha jonka Teletapit heille suovat. Kun ohjelmassa ei taatusti ole koskaan väkivaltaa, rumia sanoja, pahoja ääniä vaan päinvastoin mukavaa musiikkia, iloa, hauskoja kommelluksia, luonnon ja maailman ihmeiden ihastelua ja halaulua, niin ihan oikeasti: mitä pahaa siinä voi olla? Hullun pastorin ja psykon kirjailijan vastaukset tähän olemme jo saaneet: homoutta! ja Orwellin / Huxleyn / Gibsonin totalitarismiangstia!

Pöh. Katsokaa itse.

Kaikki neljä eri Teletappia ovat erilaisia yksilöitä. Ehkeivät heidän kasvonpiirteensä ja jotkut muut ulkonäölliset seikat korosta erilaisuutta, mutta värien kautta he ovat selkeästi vauvallekin identifioitavissa ja vähänkään pintaa syvemmälle näkevä huomaa heti, kuinka persoonallisia ja uniikkeja kaikki hahmot omalla tavallaan ovat. Eikö tämä ole juuri sitä vastapainoa, mitä pinnallisen ja ulkonäön kautta avautuvan sankarit-ovat-komeita-ja-rosvot-näyttävät-ilkeiltä Hollywood tuotantojen dominoimassa maailmassa kaivataan!?

Seksuaalisuutta ohjelmassa ei ole, mutta senkin kautta hahmot ovat - niin äänten, antennisymbolien kuin käyttäytymisenkin kautta - identifioitavissa. En tiedä, millä tapaa lapset siihen kiinnittävät huomiota, mutta kaikesta kohusta huolimatta tältä kannalta ohjelma on mielestäni terve. Genderistisessä mielessäkään asioita kun ei tehdä liian ilmiselviksi, vähiten lokeroitaviksi, vaan herätetään kysymyksiä ja esitetään useita, osin ristiriitaisia malleja. Toivon todella, ettei vanhoilliskristillinen Falwell ole tehnyt liian suurta vahinkoa nostattaessaan vanhemmissa primitiivisiä pelkoreaktioita kaikkea kuvitellusta, perinteisistä kaksijakoisista sukupuolimalleista poikkeavaa vastaan.

Maailmaakaan, Teletappimaata, ei ohjelmassa selitetetä liikaa, vaikka siitä joillain fanisivuilla on monenlaisia spekulatiivisia spesifikaatioita. Ympäristö esitetään lähinnä jännittävänä ja kiehtovana.  Siihen suhtaudutaan uteliaisuudella, ja esimerkiksi maasta kasvavan puun vuosikierron seuraamista, lehtien tuloa, kellastumista ja tippumista, uskalletaan riemuita kunnioittaen. Ympäristö on tosin luotu osin keinotekoisesti lavasteita ja digitaalisen median keinoja hyödyntäen, mutta piirroksia ja abstraktioitahan lastenkirjoissa ja -teatterissakin käytetään eikä niitä ole kukaan kieltämässä.

BBC on tuottanut ohjelman education-otsikon alla, siis kasvattamaan ja sivistämään, ja ainakin omien havaintojeni pohjalta se on opetusohjelmaksi ihan kelpo. Videoissa on käyty läpi ainakin lukemisen, laskemisen, piirtämisen ja kai musiikinkin alkeita, mutta aina toisten hieman vanhempien lasten kautta aikuisten opastaessa. Eikä opetusvideoilla toistosta huolimatta kyllästytetä liikaa, vaan itse hahmojen harmitonta leikkimistä on aina tarpeeksi pitämään mieli vireänä.

Olemmeko siis pelastetut, kun 20 vuoden päästä paras sotimiseen kelpaava ikäpolvi on globaalisti omaksunut pian syntymänsä jälkeen rauhan, ilon ja ystävyyden periaatteet ja käytännöt, sekä nähnyt elävänä silmiensä edessä Teletappimaassa mikä paratiisi edistyksellisen biotekniikan, saumattoman
langattoman multimediaviestinnän ja seksuaalisen vapautumisen kautta?