(muokattu kaltio.html:stä)
kainalot: perustiedot.html ja telepaatit.html
(puhelinjuttu, kuvat siitä)
...
(lisää näistä, suunnilleen yksi kappale eli tämän
mittaisesti)
(- pelit, piirustukset, ...)
- äänestykset [äänestys]
- Oliverin (äidin) herttaiset sivut [oliver]
Q: pääseekö oliverin kanssa kirjeenvaihtoon
A: valitettavasti ei osaa kirjoittaa vielä
:)
- pseudotiede/-totuussivut:
"the true story", vaihtoehtotaustat BBC:lle [truestory]
Moose: "analysis of the house", genesis jne [moose]
"the omnipotent windmill!" [windmill]
Hurjempaa on kuitenkin vastareaktioiden päällekäyvä massa. Hienoimman niminen ja yksinkertaisin niistä on TURD - Teletubby Urban Resistance Dept [turd]. Sen tavoite on palauttaa 'netin vapaus, eli taata ettei satunnaisesti surffailevien tarvitse pelätä törmäämistä teletappisiteille.
Brutaalimmasta päästä on ehkä tyylipuhtaasti "SATAN!" [satan] huudolla otsikoitu Teletapit ovat saatanan lapsia -sivu, jonka tekijä on nähnyt melkoisesti vaivaa todistaakseen huutomerkkipainotteisin kirjoituksin ja kymmenin kuvin kuinka näennäisesti viattomat hahmot ovat todellisuudessa melkoisesti vaivaa todistaakseen huutomerkkipainotteisin kirjoituksin ja kymmenin kuvin kuinka näennäisesti viattomat hahmot ovat todellisuudessa myös pakanoita ja natseja, robotti-imurinsa Nuu-Nuu puolestaan kuoleman enkeli, soundtrack-CD peruuttamattomia aivovaurioita aiheuttavaa ja kaiken takana BBC satanistihomojen lemmikkieläimiä teurastava kultti ja ties mitä. Tämä teos taitaa kuitenkin olla tuore ja vain irvailua Falwellin nostattamalle kohulle.
Paljon ennenkin kuin seksuaalisuuskohu oli lehtien otsikoissa netissä ja muulla oli aivan muunlaisia vastareaktioita. Ilmeisesti ohjelman naivistinen paratiisi-idylli, ainainen iloisuus ja pirteä leikkiminen riittävät itsessään aivan hyvin ärtymyksen syntyyn.
Primitiivisimmät anti-Teletapit tyytyvät keksimään hahmoille uudet, pissa-ja kakkahumoristiset tai väkivaltaan ja/tai (huume)rikollisuuteen viittaavat nimet ja harrastukset ja esittelemään niitä tekstin ja kuvien voimalla. Tähän kategoriaan kuuluu myös Suomessa joulun alla kunnostautuneet radio Mafian Alivaltiosihteerit suorasukaisella Keletapit! [keletapit] puffillaan. Reilun kaksi minuuttia kestävässä äänitallenteessa (, jonka transkriboin), Keletapit! Svittu-Nääs!, ..ttu!, Kele! ja Tana! ryyppäävät, uhoavat ja tappelevat perisuomalaiseen tapaan. "Kaukana jossain on kapakan mäki - siellä rähjää keletappiväki!"
Vihaajakaartin hauskimpia tuotoksia ovat ylivoimaisesti interaktiiviset pelit, joista yhdessä [newgrounds] pääsee itse polttamaan hashista Tiivi-Taavin kanssa, juomaan kilpaa Absolut-vodkaa Hipsun pöytään, asettumaan Pimp-Daddy Poen johdattaman Pain rooliin lampaiden kanssa sekstaamaan ja lopulta kiväärin tähtäimeen ampumaan kukkulan takaa kurkkivan Laa-Laan ja ohikulkevat jänikset. Teletappien kotona hyörivä siivoojarobotti Nuu-Nuukin villiintyy, karkaa ihmisten ilmoille, ottaa suihin miehiltä kadulla keskellä päivää ja päätyy imuroimaan pitkiä viivoja kokaiinia kärsäänsä. Teletappimaan taivaalla yleensä niin ihanasti hymyilevä, vauvankasvoinen kihertelevä aurinkokin ärtyy ja räjähtää lopulta kärventäen kaiken tuhkaakin lopullisemmaksi hävitykseksi. Jos kiihotuit tästä kuvauksesta ja tuollainen tuntuisi sopivalta purkamiselta, niin trendikkään multimedia-PC:n omistajana ja Macromedia Flash-pluginin asentaneena voit suunnata osoitteeseen http://newgrounds.com/tubby/ ja kokea tuon, TV-ohjelman paratiisille vastaisen, kovan antimaailman itse.
Ei niinkään hyvällä maulla, mutta huumorilla kuitenkin nuo pimeän puolen jutut lienee tehty ja niin kai niihin pitää suhtautuakin. Mietityttää silti, kun ilmiö esiintyy niin vahvana ja globaalina. Henkilökohtaisissa keskusteluissa, ihan livenä kodeissa, kaduilla, kahviloissa ja kapakoissa siis, jotkut ovat tunnustaneet kokevansa Teletappien maailman ihan oikeasti ahdistavana, jopa pelottavana. Jos karkeaa jakoa haluaisi tässä mutu-pohjalta nuorison osalta tehdä, niin mustiin pukeutuvaa rokkiväkeä ohjelman paratiisi etoo, mutta värikäs teknojengi suhtautuu siihen harmittomammin, jopa samaistuen - mutta tällainen yleistys menisi varmasti pahasti pieleen.
(Ellis tähän?) Amerikan psykon kirjoittajana tunnetuksi tullut
Bret Easton Ellis voisi ainakin olla tyytyväinen teletappien - joita
hän kuvaa kuin jostain Huxleyn, Orwellin tai Gibsonin tulevaisuusangsteista
tulleiksi lastenohjelman satiireiksi - kadotessa tyystin. Sesame Streetin
hullua anarkiaa ja kapinallista kitararokkia kaivaten hän kammoksuu
lasten uusien suosikkien LSD-happoista, iloista ja onnellista elämää
teknoparatiisissa kirjoituksessaan: Why The Teletubbies Are Evil
(http://www.ennui.clara.net/ellis/teletubbies.htm).
+ Pain lyönti -> teekkaripila , BBC:n sensuuri jne.
Kohu käynnistyi, kun jenkkipastori ja kulttuurikriitikko Jerry Falwell [falwell] sai vihiä Tiivi-Taavin epämääräisestä seksuaalisuudesta. Hän julkaisi helmikuun National Liberty Journalissaan [NLJ] varoituksen pienten lasten vanhemmille ohjelman homosanomasta. Pian asia uutisoitiin CNN:llä [CNN] ja maailman lehdissä. Nyt pahimman aallon mentyä on hyvä katsoa hieman taakse jutun syntyyn ja kenties oppia näin jotain median toiminnasta.
Anteeksipyytävässä kirjoituksessaan "I'm sorry, Tinky Winky" (Salon, 13.2.1999, [Colton]) Michael Colton kertoo, kuinka hän Washington Postin tyyli-osan vuotuista in/out-listaa kootessaan tahtoi lesbopari Ellen DeGeneresin ja Anne Hechen kyllästyttäneiden ilmiöiden puolelle ja ajatteli Rupert Everettin olevan vastaavasti in. Silloin Colton kuitenkin muisti kämp-ikoniksi Yhdysvaltain ja Britannian homopiireissä nostetun Tiivi-Taavin. Salonin Joyce Millman [?] oli kirjoittanut Teletappien homofaneista jo yli vuosi sitten, siis vuoden 1997 lopulla.
Coltonin mielestä Tiivi-Taavi ei edes ole homo. Feminiinisti käyttäytyväksi mieheksi tai pojaksi hänet kyllä yleensä tunnustetaan - ainakin liikkeiden, käsilaukun ja hameen pitämisen perusteella - mutta koko homouteen viittaamisen vitsi Washington Postin jutun takana oli juuri siinä, ettei ajatus homoudesta tai seksuaalisuudesta ylipäätään tunnu kirjoittajan mielestä mahdolliselta lapsekkaan idyllisessä Teletappimaassa.
Kuitenkin asian omakseen ottanut saarnamies Falwell on tukenut väitteitään, myös myöhemmissä kirjoituksissaan esim. USA Today -lehdessä, Coltonin mukaan nimenomaan hänen Washington Postiin heittämän vitsin perusteella.
Suomessa Seksuaalinen tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Jeppe Hansen on samoilla linjoilla ja pitää Helsingin Sanomien NYT-liitteen [nyt] mukaan Falwellin väitteitä naurettavina. Teletapit ja lasten tv- tai piirroshahmot ovat Hansenin mukaan lähinnä sukupuolettomia. Aikuisten ohjelmissa homoja sen sijaan näkyy, mutta valitettavan stereotyyppisinä. Toisaalta lastenkin suosimista sarjakuvahahmoista, kuten Batmanistä aina Asterixia ja Muumeja myöten, on helppo nähdä viittauksia mihin haluaa - jos haluaa.
Pelkkää harhaa Teletappien seksuaalisista identiteettien tutkiminen ei mielestäni kuitenkaan ole. Ensi kertaa sarjaan tutustuessani siitä oikeastaan mitään ennalta tietämättä kiinnitin itsekin pian huomiota antennien symboleihin. Hipsun fallos ja Pain naaraan rinkula olivat selviä, Laa-Laan yhdistelmä myös, mutta Tiivi-Taavin kohua herättäneen, alaspäin osoittavan purppuran kolmion merkitystä en osannut arvata. Vasta kun kuvasin sitä sarjan perusteita kuvaavassa sähköpostissa [an-guidance], jonka funktio oli viattomasti kutsua ihmisiä suuren maailman tapaan teknotanssiaisissa vietetyn yön jälkeen jatkoille viihtymään ja ohjelmaa odottamaan, sain vastauksena kuulla symbolin merkityksestä Natsi-Saksassa. Kuten kulttuuria minua paremmin tuntevat heti tiesivät, siellä eri värisillä kolmioilla merkittiin rikolliset ja pinkki oli seksuaalirikollisten pakollinen tunnus. Kun kaikki muut antennit olivat niin selviä, ei Tiivi-Taavin purppura väri tuntunut niin paljoa vaaleanpunaisesta heittävän. Jotain kinkyähän purppurassakin sitä paitsi on?
Vaikka seksuaalisen tasa-arvon ja muun vapautumisen puolestapuhujat ja puuhaajat nauravatkin Falwellin homofobialle, he tuntuvat osaavan ottaa täyden hyödyn irti nousseesta julkisuudesta. Yksi heistä on amerikkalaiseen The Village Voiceen kirjoittava Michael Musto [musto], joka hurraa ja kiittää pastoria Tiivi-Taavin esilletuonnista. Hänkin kertoo oman näkemyksensä mediapyörityksen alkusynnyistä:
Musto muistelee noin vuoden takaista, vuoden 1998 alussa Entertainment Weeklylle antamaansa haastattelua, jossa hän sanojensa mukaan "vain puoliksi kieli poskella kertoi Tiivi-Taavin homoseksuaalisuuden vievän tärkeää viestiä vaikutukselle alttiille lapsille: ei ole vain ok olla homo, mutta on lisäksi syytä olla hyvin varustautunut" - sankarin taikakassiin ilmeisesti viitaten? Kiinnostavaa kyllä, myös Musto epäilee Washington Postiin homoviittauksen laittaneen Coltonin tavoin olevansa osasyyllinen Falwellin tempaukseen: Entertainment Weeklyn juttua itseään ei oltu juuri huomattu, mutta vuoden lopulla TV Guide nosti sen esiin kiinnittäen myös Falwellin huomion.
Yhtä kaikki, homo eli ei, Tiivi-Taavi feminiinisyydessään ja koko teletapit eheän moninaisilla ja tarpeeksi lokeroimattomilla hahmojen identiteettirakeillaan on kiinnostavaa katsottavaa, jonka ainakin monet vapaamieliset uskovat olevan hyväksi lasten maailmankuvan kehitykselle. [transsexual.org]
Ainakin Tiivi-Taavin fanien kannattaa seurata San Fransiscon kesäkuisen Gay Priden järjestelyjä [sf-gaypride], sillä näillä näkymin tv-hahmosta tulee jättitapahtuman vetohahmo. Sikäläinen Gilbert Baker, joka gay-piireissä tunnetaan nimellä Betsy Ross ja ennen kaikkea liikettä symboloivan sateenkaarilipun luonnista, kertoo San Fransisco Chroniclen [sf-chronicle] mukaan lehdistötiedotteessaan ironisesti Tiivi-Taavin olevan tärkeä roolimalli, tahtomattaan sankari, ja että lesbojen, homojen, biseksuaalien ja transgenderistien yhteisö löytää kyllä seksuaalista diversiteettiä edistävät piirteet kaikesta ja on valmis suojelemaan tv- ja sarjakuvahahmoja diskriminaatiolta.
Radikaalista politiikasta tunnetussa Kalifornian Berkeleyssä Tiivi-Taavilla ei pitäisi olla huolta, kun kaupunginvaltuusto on rientämässä sen tueksi [berkeley]. Samoin myös Los Angelesin puolella Länsi-Hollywoodin pormestari puolustaa viatonta lastensankaria kristityn pastorin vihaa vastaan [wh-mayor]. Saataisiinkohan purppurasta, pehmeästä, pulleasta, kömpelöstä, matala-äänisestä, ketkuttelevasta käsilaukunkantaja-, hamefetisisti-, feminiinipojasta vielä vaaliteemaa muuten niin kuivaan keskusteluun Suomessa villin lännen malliin?
Eduskunnassa on itse asiassa ollut keskustelua aiheesta. Ylen TV1:n lastenohjelmayksikön johtaja kertoo huvittuneena Peili-lehden haastattelussa seuraavasti: "Koska sarja on synnyinmaassaa reivareiden ja muiden alakulttuurien suosiossa, mietimme sen hankkimista pitkään, sillä emme halua lastenohjelmille negatiivista julkisuutta. Pidimme kuitenkin pienimpiä katsojia niin tärkeinä, että halusimme tarjota heille oman televisiosarjan - siitäkin huolimatta, että Sulo Aittoniemi pani pystyyn eduskuntakyselyn "turmeltuneen" lastenohjelman tuomisesta Suomeen."
Teletappien homoskandaalin, sarjaa juhlivien iloisten nuorten, vastahankaisten rähjäysmuunnosten ja kaiken muun oheishälyn alla ovat tietyt kovat faktat: kyseinen Ragdollin BBC:lle luoma sarja on ensimmäinen selkeästi jopa alle 1-vuotialle suunnattu televisio-ohjelma [familyedu]. Ohjelma on hyvin suosittu koko kohderyhmässään, siis n. 1-4v. ikäisten joukossa. Tuskin voi liikaa korostaa sitä tosiseikkaa, ettei milloinkaan aiemmin näin nuoret ja kehityksensä kannalta erittäin kriittisessä vaiheessa olevat vauvat ja pienet lapset ole olleet samalla tavalla kiinni TV:n mediatodellisuudessa kuin nyt, joka lauantai-aamu, klo. 8.00-8.20 - Suomessa Ylen ykkösellä, Briteissä BBC:llä, Yhdysvalloissa PBS:llä ja tuoreimpien uutisten mukaan myös Etelä-Koreassa KBS-2:lla [bbc/kbs] - yhteensä jo 20 maassa etelänaapurin Teletupsud-ohjelmaa [teletupsud] unohtamatta.
Raadollinen syy siihen, miksi vanhemmat käytännössä mielellään antavat lastensa katsoa aamuohjelmia, on se 20 minuutin autuas rauha jonka Teletapit heille suovat. Kun ohjelmassa ei taatusti ole koskaan väkivaltaa, rumia sanoja, pahoja ääniä vaan päinvastoin mukavaa musiikkia, iloa, hauskoja kommelluksia, luonnon ja maailman ihmeiden ihastelua ja halaulua, niin ihan oikeasti: mitä pahaa siinä voi olla? Hullun pastorin ja psykon kirjailijan vastaukset tähän olemme jo saaneet: homoutta! ja Orwellin / Huxleyn / Gibsonin totalitarismiangstia!
Pöh. Katsokaa itse.
Kaikki neljä eri Teletappia ovat erilaisia yksilöitä. Ehkeivät heidän kasvonpiirteensä ja jotkut muut ulkonäölliset seikat korosta erilaisuutta, mutta värien kautta he ovat selkeästi vauvallekin identifioitavissa ja vähänkään pintaa syvemmälle näkevä huomaa heti, kuinka persoonallisia ja uniikkeja kaikki hahmot omalla tavallaan ovat. Eikö tämä ole juuri sitä vastapainoa, mitä pinnallisen ja ulkonäön kautta avautuvan sankarit-ovat-komeita-ja-rosvot-näyttävät-ilkeiltä Hollywood tuotantojen dominoimassa maailmassa kaivataan!?
Seksuaalisuutta ohjelmassa ei ole, mutta senkin kautta hahmot ovat - niin äänten, antennisymbolien kuin käyttäytymisenkin kautta - identifioitavissa. En tiedä, millä tapaa lapset siihen kiinnittävät huomiota, mutta kaikesta kohusta huolimatta tältä kannalta ohjelma on mielestäni terve. Genderistisessä mielessäkään asioita kun ei tehdä liian ilmiselviksi, vähiten lokeroitaviksi, vaan herätetään kysymyksiä ja esitetään useita, osin ristiriitaisia malleja. Toivon todella, ettei vanhoilliskristillinen Falwell ole tehnyt liian suurta vahinkoa nostattaessaan vanhemmissa primitiivisiä pelkoreaktioita kaikkea kuvitellusta, perinteisistä kaksijakoisista sukupuolimalleista poikkeavaa vastaan.
Maailmaakaan, Teletappimaata, ei ohjelmassa selitetetä liikaa, vaikka siitä joillain fanisivuilla on monenlaisia spekulatiivisia spesifikaatioita. Ympäristö esitetään lähinnä jännittävänä ja kiehtovana. Siihen suhtaudutaan uteliaisuudella, ja esimerkiksi maasta kasvavan puun vuosikierron seuraamista, lehtien tuloa, kellastumista ja tippumista, uskalletaan riemuita kunnioittaen. Ympäristö on tosin luotu osin keinotekoisesti lavasteita ja digitaalisen median keinoja hyödyntäen, mutta piirroksia ja abstraktioitahan lastenkirjoissa ja -teatterissakin käytetään eikä niitä ole kukaan kieltämässä.
BBC on tuottanut ohjelman education-otsikon alla, siis kasvattamaan ja sivistämään, ja ainakin omien havaintojeni pohjalta se on opetusohjelmaksi ihan kelpo. Videoissa on käyty läpi ainakin lukemisen, laskemisen, piirtämisen ja kai musiikinkin alkeita, mutta aina toisten hieman vanhempien lasten kautta aikuisten opastaessa. Eikä opetusvideoilla toistosta huolimatta kyllästytetä liikaa, vaan itse hahmojen harmitonta leikkimistä on aina tarpeeksi pitämään mieli vireänä.
(tulipa mainos)
Olemmeko siis pelastetut, kun 20 vuoden päästä paras
sotimiseen kelpaava ikäpolvi on globaalisti omaksunut pian syntymänsä
jälkeen rauhan, ilon ja ystävyyden periaatteet ja käytännöt,
sekä nähnyt elävänä silmiensä edessä
Teletappimaassa mikä paratiisi edistyksellisen biotekniikan, saumattoman
langattoman multimediaviestinnän ja seksuaalisen vapautumisen
kautta?