olen tyhjässä, avautuva varjo nykäisee
heilahdan rajusti taaksepäin ja
lähden myötätuuleen
punokset ovat pahasti kierteillä,
avaan niitä pitkään (sekunteja)
potkimalla itseäni ympäri
vihdoin oikenen, varjo on kunnossa,
muita ei näy ja korkeutta on reilusti
mitä helvettiä minä täällä teen?
katselen maisemia
käännän vastatuuleen
taitaa hymyilyttää..
huomaan lentäväni voimattomana takaperin
tuulen viemänä tiedän, että jos käännän
liidän ilmavirran mukana jonnekin kauas
niin annan itseni leijua
nojaan tyhjyyden pehmeään patjaan
lähestyn kenttää, aika hyvin
korkeutta enää parisataa metriä
en pääse pois kiitoradan päältä
saan radiosta ensimmäiset komen
ja hyöhennän pehmeästi maahan
ja rymyän asfaltilla kun tuuli vetää varjoani
selviän naarmuilla.
-
viikon leiri päättyi eilen nuotiolla istuskeluun
mukavaan makkaranpaistoon, olueen ja jutusteluun
mutta yhä tänäänkin hypähdykseni lennättää minua
keveästi arjen yllä.
+ an + ~ ~ : (t . !