tulin juuri
istun hikisenä valkoinen t-paita päällä verkkarit myös avojaloin
kurssittamani luokan edessä, eivät he tosin koneiltaan mitään näe
ja olen sekaisin (onhan ilta, vapaa-aika)
olin liikuntasalissa, jossa eilen pelasimme somali-venäjä-suomiporukalla
lentopalloa saunahikeen, oli hauskaa, mutta nyt olin yksin
se ei tosiaan tunnu nykyään hidastavan yhtään tekemisiäni
melkein pelottaa
salissa on sininen lattia, kellertävät seinät, hassut ristikkoiset ikkunat
ja korkealla olevat ikkunanlaudat, kuten soittaneelle heikille äsken
siellä puhelimessa selitin.
menin sinne yksin, avaimeni sattui käymään, niin miksikäs ei
sain taas hien, kun keimailin koripallolla kuin joskus
ja pitkään pompottelin ja potkin suurinta ja pehmeintä seitsemästä
lentopallokääpiöstä kuin jalkapalloa poikien kanssa nurmikentällä
aikoinaan. nauratti kun on samat verkkarit vaikka siitä on niin kauan.
sain jalkani ihan punaiseksi ja suurta tyydytystä
olenhan surrut ruumiittomuuttani pitkään, kaivannut tanssia ja kironnut
jäykkyttäni ja laiskuuttani venytellä.
(oh, kurssilaiset reagoivat ja piti käydä parille neuvomassa kuinka
giffejä transparentoidaan. ovatpa ahkeria vielä tähän aikaan illasta,
kohta neljä tuntia opetuksen loppumisen jälkeen!)
pallon kanssa olin luonnossani ja nauroin kuin elävä ihminen!
haaveilin kesästä ja hollannista ja oikeista peleistä!
koripallohan on ollut jopa lähempänä, osasin vielä kulkea ja laittaa sen
jalkojen välistä ja edestä ja takaa kädestä toiseen katsomatta, harmi
ettei ollut koria, olisin salissa varmaan vieläkin.
palloja oli niin paljon että leikin keilahallia. ja kiipesin
ikkunanlaudalle yhä uudestaan, näin kauniin vesisateen ja pihoilla
kulkevia kaljakassikurssilaisia, hassuja. tyhjät pukuhuoneet olivat
pitkien käytävien kammolämminhenkinen mielisairaala. mitenkähän kohta
alkava illanvietto meneekään?
paheni vielä sielläkin!
kun menin tutkimaan tarkemmin, mitä mielenkiintoista pallovaraston
nurkilta löytyisi ja! siellä oli suuri paneeli täynnä eleksia
nappuloita. hihitin ja vääntelin miksauspöydän, cd-soittimen,
kasettisoittimen ja kummallisen radiolaitteen nappuloita tarpeeksi kauan
huomatakseni istuvani kohta langoitettuna pieni mikrofoni housunlahkeessa
maan rajassa ja radiolähetin taskussa. pompottelin
intiaanirummutustyyliin palloa lattiaan, aivan mikin lähelle, ja kuulin
taikarytmien kiertävän katonrajasta kaiuttimien suilta pitkin nurkkia ja
kulmia villisti ympäri tyhjän salien kietoutuen ympärilleni! välillä
taivuin itsekin kohti varpaita kuiskaillen tai sormella taivaan rytmejä
tahdittaen.
heikki tele-saapui paikalle nettikapulaani puhumaan. laitoin mikin
kapulani kuuloritilään ja sain kuulla ystäväni huhuilevan pitkin seiniä.
taisin innoissani kertoa hänelle kaiken, kommunikoida jotain vastauksiksi
kysymyksiinsä siinä sivussa ja huomenna kai tapaamme kotikaupungissani
jonne hän saapuu pian työtehtäviäni ja ehkä elämääni monella tapaa
jatkamaan jos lähdenkin, en tiedä.
tyynnyin vihdoin, jätin mikkilaatikon taskuun, kiinnitin itse ötökän
kaulukseeni ja tulin tänne luokkaan purkautumaan. nyt olen valmis taas ja
taidan mennä etsimään millaista musiikkia tilaan soljuisi. ehkä
ystävänikin on jo hereillä, se joka on oikeasti sellainenkin ihminen.
minä vain hymyilen salaperäisesti ja jatkan.