kiersimme ensin metsissäkylissä
mustia teitä vanhempien mailla
kun he kokoontuivat muistamaan
vainajat ovat ikuisia
kotisivunsa ja avioliittonsa veistetty kiveen
lähtemättömin uinuvin piirretyin merkein,
jotka elon liekeillämme kutsuimme nyt lähelle
palasimme metsästä kaupunkiin
se on kotini, myös kuolemani
jota sain tänään tunnustella
tuntui hyvältä tuntea se yhtä laajana
kuin meidän elävien puolen kadut
heitä on rikkaasti kuin meitä
eivätkä häpeä vaan ovat läsnä
vaikka vilkkaudessa voitamme
niin ajan tarinoissa emme
siis hymyilkää tämä ilta kun
tulisielumme sydämet sytyttävät
kuolleet loistamaan kanssamme!