Joskus tunteet kuohuvat ja painavat rintaa
niin etta sydan pamppaa ja tukahduttaa
olisikin kaynyt niin!
"Eiko paasi tule kipeaksi liiasta ajattelusta?"
kysyit minulta ja kerroin,
etta ajatukset ovat vain rentoa joutenoloa
(mutta niista rakentaminen joskus raskasta tyota,
kuten nyt, kun valmistelen esityksia)
Paine kertyi. Jotain rajahti
ja vatsaani alkoi kouristaa.
Hammasta purren lahdin kohti kotia,
joka tuntui ainoalta oikealta paikalta.
Itkin tuskaa kulkiessa ja olisin halunnut
vain jaada maahan makaamaan. Hissiin romahdinkin,
mutta vihdoin olin huoneessani peiton alla makaamassa.
Kipu loppui heti - viesti oli mennyt perille.
Nukuin kaiken pois, mutta mita teen nyt?