Perustiedot Teletapeista

Jos et tunne ohjelmaa, tässä selvitys ja vähän taustatietoja ja tulkintaa asiantuntijoillekin.

Tuotanto

Tutkimusten pohjalta pienimpien mieleen

Teletapit (eng. Teletubbies) on brittiläisen Ragdoll Productionsin Anne Woodin ja Andrew Davenportin BBC:lle tuottama TV-sarja. Ohjelman merkitystä korostaa, että se on tiettävästi maailmanhistorian ensimmäinen tietoisesti jopa vauvoille suunniteltu, vauvamaisten hahmojen esittämä show, kohderyhmänä nuoremmat lapset kuin koskaan aiemmin. Sarjan rakenne perustuu tutkimuksiin, joita tekijät ovat tehneet mm. tarkkailemalla ja videoimalla TV:tä katsovia lapsia.

(Oliver Postgate [bbc-postgate], erään toisen lastenohjelman tuottaja totesi, ettei Teletappeja kannata purkaa mitenkään intellektuellisti. Sarjassa voi nähdä viittauksia moniin asioihin, mutta kun eivät sitä katsovat lapset niitä kuitenkaan näe - kun tuskin ovat lukeneet maailmankirjallisuutta. Tässä kuitenkin erittelyä..)

Sisältö perustuu toistoon

Suomessa taaperoikäisten TV-katselua tutkinut Outi Freese rajaa alle yksivuotiaat pois katseluryhmästä, sillä heillä ei ole intensiiviseen seuraamisen vaadittavia kognitiivisia valmiuksia. Freese toteaa kuitenkin alle 4-vuotiaiden kykenevän keskittymään tähän, ei kerronnan ja tarinan vaan toiston varaan rakennettuun ohjelmaan. Sarja on kuitenkin saanut huomattavaa katsojakuntaa ja kulttistatusta myös vanhemmissa ikäryhmissä - toisaalta alle vuodenkin ikäiset saattavat katsoa sitä. Freesen artikkeli Teletapeista ilmestyi Peili-lehden numerossa 4/98.

Väriloistoa ja impulsiivinen äänimaailma

Kirkkaat perusvärit, tyylitellyt näkymät sekä mukavasti poukkoileva musiikki, korostetun lapsekas puhekikatus ja selkeästi erotetut äänitehosteet tekevät Teletapeista omanlaisensa. Tekijät korostavat äänimaailman merkitystä ja kertovat sen sijoitetun niin, että lapsille jää tilaa vastata. Musiikki on sävelletty tavallaan niin, että kun jotain on tapahtumassa ruudulla, se saa lapset kysymään: "mikä tuo on?" Se on myös tapa lisätä tapahtumien ennustettavuutta, jonka arvellaan antavan lapsille itsevarmuutta.

[Moose-FAQ, BBC-FAQ, Big-Hug / Wood, Davenport]

Hahmojen ja teletappimaan kuvaus

Seuraavassa tarkemmat hahmojen ja muiden elementtien sekä toimintojen kuvaukset.

Päähahmot

Teletapit ovat ihmisten näyttelemiä, aika lailla vauvannäköisiin, pyöreämuotoisiin ja pulleisiin pukuihin pukeutuneina. Kaikilla niillä on pelkistetyt kasvot ja suuret silmät ja korvat sekä lyhyet, paksut raajat ja ylipäänsä pehmeä olemus. Neljä päähahmoa ovat erotettavissa ulkoisesti pituuden, pukujen värien, ja päässä sojottavien antennien muodoista. Jokaisen Teletapin mahassa on kuvaruutu.

Hahmojen sukupuolet ovat kiistattomia äänten perusteella ja englanninkielisessä versiossa ne vahventaa myös kertojan käyttämät genderistiset persoonapronominit. Lisäksi antenneissa voi nähdä seksuaalisymboliikkaa, josta olen maininnut kuvauksissa.

On aika saavutus Ragdollilta saada ylikokoisissa, aikuista ihmistäkin suuremmissa puvuissa hyppelehtivät näyttelijät pikkulasten oloisiksi. Se onkin edellyttänyt kaiken muun rekvisiitan tekemistä jättiskaalassa.

Tiivi-Taavi (Tinky Winky)

Tiivi-Taavi on vanhin ja pisin Teletapeista, väriltään purppura, äänestä päätellen sukupuoleltaan mies, Antenni on alaispäin osoittava kolmio, joka on nähty homosymbolina. Varautunut, kohtelias ja hyvin ystävällinen. Kielellisesti lahjakkain, mutta kömpelö ja huonoin tanssija kaikista. Kantaa usein punaista käsilaukkua, johon mystisesti mahtuu paljon enemmän tavaraa kuin koon puolesta näyttäisi, sekä tanssii mielellään balettihameessa.

Hipsu (Dipsy)

Kirkkaanvihreä Hipsu on toiseksi pisin Teletappi. Suora antenni ja muutenkin poikamaisin käytös. Useimpien mielestä paras tanssija, osaa useita liikkeitä, joista tavaramerkkinä yhtäaikainen käsien ympäripyöräytys kyynerpäistä taittaen. Lempiesine iso, mustavalkoinen lehmäkuvioinen hattu, josta on laulukin. Hipsu on kasvoista ja korvista tummaihoinen.

Laa-Laa (Laa-Laa)

Melkein Hipsun pituinen, keltainen virkeä Laa-laa kuvataan fanisiteillä tunteelliseksi ja söpöksi tytöksi. Laa-Laa laulaa paljon ja leikkii rakkaalla oranssilla, muotoa muuttavalla pallollaan. Iloinen ja ulospäinsuuntautunut, hyvä tanssija. Antenni on mutkalle kääntynyt, joten siinä on tavallaan nähtävissä niin maskuliinin kuin feminiinin tunnus ehkä biseksuaalin tapaan, jos noihin asioihin haluaa tuijottaa. Pitää joskus balettihametta.

Pai (Po)

Nuorin, pienin ja hiljaisin Teletapeista on punainen Pai. Potkulaudalla ympäriinsä kuljeskeleva pienokainen on tunnettu teknologian taitajana ja operoi usein teknisiä laitteita. Rallattelee alkuperäisessä englanninkielisessä kahta Kantonin Kiinan kielistä sanaa: "Fi-dit, Fi-dit, Fi-dit" (fast) "Mar, Man, man!" (slow) ja joskus laskee Kantoniksi: "Ya, yi, sam, sae, mmm" (1,2,3, ...). Pain antenni on ympyrän muotoinen, samanlainen kuin naaraan symboli.

Muut otukset / jumalat

Teletappimaassa on päähahmojen lisäksi monenlaisia muita eläjiä ja salaperäisiä rakennelmia. Useimmat niistä ovat moniselitteisiä, tai lähinnä selittämättömiä, mutta hauskoja ja osuvia yksityiskohtaisiakin merkityksiä niille on löydetty.

Robotti-imuri Nuu-Nuu

Sosiaalisesti lähinnä Teletappeja itseään on robotti-imuri Nuu-Nuu, jota myydään myös leluna kuten hahmonukkejakin. Imurilla on hullunkurisesti päässä pyörivät silmät ja paksu harmaa letku kuin kärsänä ja siitä lähtee hauskoja ääniä. Robotti-imureita on ilmeisesti ainakin tulossa markkinoille ihmistenkin maailmassa.

Vauvankasvoinen aurinko

Teletappimaan taivaalla killuu ohjelman alun ja lopun merkkaava vauvankasvoinen, tietokoneanimoitu aurinko. Se seuraa silmillään kiinnostuneena, joskus melko jännittyneenäkin sankareiden edesottamuksia ja kihisee vauvamaisesti. TV:tä katsovalle lapselle aurinko on ehkä kuin toinen katsoja tai näkökulmansa puolesta samaistumisen kohde. Jotkut ovat nähneet sen palvottavana jumalhahmona. Tekijöiden kommentin mukaan se luo läsnäolollaan ja hymyllään pienille katsojille turvallisuuden tunteen.

Kaikkivoipa tuulimylly

Aidosti kuvauspaikalle rakennettu moderni tuulimylly pyörii Teletappien ollessa hereillä ja kiihtyy ympäristöönsä säkenöiden kun jotain erikoista tapahtuu. Internetissä on järjestetty leikkimielinen kilpailu, jossa yritetään arvailla sen merkitystä. [http://wkweb4.cableinet.co.uk/alford/windmill/windmill.htm] - kännykkäihminen taas näkee helposti tukiaseman. Joillekin se on vain tuulimylly.

Periskooppi-äänitorvi

Maasta nouseva, hieman periskoopin näköinen äänitorvi, joka komentaa Teletappi-lapsukaiset nukkumaan ohjelman lopussa. Alun introssa sama ääni julistaa: "teletappituokio, teletappituokio". Tulkitsin ilmiön itse suoraviivaisesti tavallaan isän ääneksi - vanhemmathan lapsia komentelevat, varsinkin unten maille, ja Teletapit vastustavat nukkumaanmenoa aina juuri siihen tapaan.

Tekijät kertovat haastattelussa "äänitrumpetin" edustavan sitä teknologista ympäristöä, joka on osa lasten luonnollista elämää.

Kukat

Ulkosalla ruohokukkuloilla kasvaa keinotekoisia kukkia, jotka hihittelevät joskus hervottomasti. Lähinnä ne ovat kuitenkin vain isoja ja värikkäitä.

Jänikset

Jättiläiskokoiset jänikset mönkivät ympäriinsä ulkosalla, söpöinä tietty. Sarjan tekijöiden mukaan BBC:n puolelta ensireaktio ohjelmaan oli kysymys, ovatko jänikset oikeita - ilmeisesti juuri valtavaan kokoon viitaten. Huhujen mukaan jänöt on varta vasten kasvatettu ohjelmaa varten.

Ympäristö

Ohjelma kuvataan ulkosalla Warwickshiren maaseudulla, jonka kukkulamaastoon sisäkuvauksia varten on rakennettu Teletappien kotikumpu. Alkujaan tekijät halusivat tehdä ohjelman metsämaastossa, mutta näkyvyysongelmien takia siitä jouduttiin luopumaan. Joidenkin aikuisten (amerikkalaisten) ensiassosiaatio paljaasta yleisnäkymästä on ollut ydinsodan jälkeinen tuho, mutta on siellä sentään joitain ihan aitoja puita ja muuta kasvillisuutta - lavasteilla tehdään ja tietokoneilla renderoidaan täydennystä.

Ohikulkijoille kuvauspaikalta ei näy paljoa, sillä asunto on rakennettu sitä varten kaivettuun monttuun. Joitain hahmojen käyttämistä kävelypoluista voi kuulemma nähdä ohimeneviltä teiltä ja kuvausten aikana paikalleen nostettava hyväntahdon-tuulimylly näkyy komeasti.

Kukkulat, pilvet, taivas

Ulkokuvaamisen johdosta ympäristö on perustoiltaan aito. Kuvauksien aikana on aina kirkas poutasää, korkeintaan pehmeitä valkeita pilviä näkyy. Kukkulamaasto on hyvä juoksennella, kieriä tai vaikka potkulautailla ympäriinsä. Ruoho on suurilta osin samaa nopeasti kasvavaa lajia kuin Wimbledonin tennisareenalla käytetty.

Kotikumpu, eli TappiTroninen SuperKumpu (TubbyTronic SuperDome)

Teletappien huipputeknologinen koti, jossa on otusten sängyt, vanukas- ja leipäkoneet, pomppujousi, ja vilkkuvavaloinen keskusohjauspaneeli sekä tietty robotti-imuri Nuu-Nuu hääräämässä.

Ilmestykset

Ohjelman loppupuolella teletappimaassa näkyy kummia, yleensä tietokoneanimaatioiden voimalla. Moosen WWW-sivuilla olevassa epävirallisessa FAQ:ssa luetellaan niistä seuraavat: Hassu rouva, Kuningas mielihyvä ja keksipojat, Nooan arkki, Kolme laivaa, Puu, Nukketalo-ooppera ja Takkukarvainen ruskea karhu.

Olen nähnyt melkein kaikki :)

Ruokavalio ja -teknologia

Teletapeilla on kaksi konetta, joista molemmista saa maittavaa ravintoa nappia painamalla. Isosta sini-pinkistä laatikkomaisesta teknoihmetyksestä saa Tappivanukasta vähän pehmiskoneiden tapaan ja toisesta, metallinvärisestä Tappileipää kuin leivänpaahtimesta.

Vanukas on vaaleanpunaista ja juodaan pillimukeista. Mukit ovat varsin erikoisia, sillä ne on tehty tavallaan kiertämällä pitkä pilli mukin reunoiksi niin, että kun yläreunasta imee niin vanukas kiertää pohjalta lähtien läpinäkyvää ylös kiertävää putkea pitkin ylös suuhun.

Leipä on paahdettua, littanaa pyöreää ja siinä on silmät ja hymyilevä suu. Hymykuvio leivässä on tietyissä piireissä nähty viittauksena acid house -kulttuuriin ja LSD-lappuihin.

Tekniikka reistailee

Joskus ruokarakkineet tuittuilevat, millä voi olla todella hupaisia seuraamuksia: kerran teknovelho Pai oli syömässä tappileipää, kun Tiivi-Taavi tohelo tuli paikalle, huomasi nautiskelun, ja meni painamaan leipäkoneen nappia. Normaalisti laitteen kyljessä sarjassa syttyvät valot näyttävät, koska leipä on valmista, mutta tuolla kertaa vain osa valoista syttyi eikä leipää näkynyt. Tiivi-Taavi painoi nappia uudestaan monta kertaa, eikä ensin tapahtunut mitään, mutta lopulta kone villiintyi ja alkoi syytää leipiä loputtomasti - siitä riitti iloa kaikille.

Toimet ja tapahtumat

Joka jakso seuraa samaa kaavaa. Aivan aluksi auringonnousu valaisee kukkulamaaston ja toiminta alkaa joko sisältä Teletappien kodista tai ulkosalla. Ensin usein syödään tappileipää tai vanukasta tai puuhaillaan laitteiden parissa, sitten tietysti leikitään ympäriinsä juoksien, pomppien ja toisia halien.

Kertojan ääni selostaa lähes kaiken tapahtuvan ja avainkohdat toistuvat verbaalisesti vielä Teletappien itsensä suusta. Musiikin ja äänitehosteiden avulla ennakoidaan ja tuetaan tapahtuvaa.

Sama video aina kahdesti

Siirtymä seuraavaan osaan tapahtuu, kun tuulimylly alkaa pyöriä, ilma sen ympärillä kimmeltää ja Teletappien antennit vastaanottaa lähetystä ulkomaailmasta. Seuraa usein lastentarhassa tai jonkun lapsen kodissa tehty video, jossa oikeat taaperot ja esikouluikäiset puuhaavat ns. kaikkea kivaa: hyppivät lätäköisäs, piirtävät, laulavat ja pääsevätpä joskus helikopterilennollekin. Lopussa lapset huutelevat hei-hei ja vilkuttavat, ja Teletapit vastaavat, näin jonkinlaista interaktion illuusiota luoden. Lähetyksen loputtua kuva palaa Teletappimaahan ja kuuluu innokas vaatimus: "uudestaan, uudestaan!" ja täsmälleen sama video näytetään toisen kerran.

Kokemista yksin ja yhdessä

Ohjelman loppupuoli on usein seikkailuntapaista, ympäriinsä kuljeskelua ja maailman ihmeiden kokemista yksin ja yhdessä. Kerran esimerkiksi Tiivi-Taavi oli kävelyllä, näki oikeita pensaita ja sitten kolme kuusipuuta, joissa kaikissa riitti ihmettelemistä. Lopuksi hän palasti muiden luo ja kaikki näkivät vielä yhdessä tietokoneanimoidun puun nousevan maasta kukkulan laelle, kasvattavan oksat ja niihin lehdet ja vieläpä koko vuosikierron aina kellastumiseen ja talvehtimiseen asti.

Lopuksi nukkumaan

Aivan liian pian tuulimylly suhisee ja näyttää taas muutoksen merkkiä ja äänitötterö nousee pahaenteisesti maasta. Katsojen sisimmästä kouraisee leikin aina aivan liian varhainen loppu kun mekaaninen ääni toistaa sanat: "Teletapit nukkumaan, Teletapit nukkumaan." Mutta voi sitä riemua, kun ystävät ensin muka kukkuloiden taa asettauduttuaan hyppäävätkin kukin vuorollaan takaisin esiin ja huutavat: "Pöö!" Sitten on kuitenkin myönnyttävä, ja kun hahmot lopuksi hyppäävät heiheitä vilkutellen koloonsa tuntuu oikeastaan jo ihan hyvältä.Tulevathan ne taas takaisin.