jolloin voin, niin kuin juuri äsken
livahtaa siitä pienestä kolosta siinä
hypähdellä alas sisäpihalle ja rappuun
koruttomaan käytäväämme
ja piiloutua kolooni, kotiini
rauhaisaan maahan, jossa ystäväni
sieni, möykky ja punainen kangas
elelevät kasvien, piirrosten ja
kirjoitusten hengessä salaista
elämäänsä seuranani, joskus kuin
ylellisyytenä musiikista nauttien!
aamun hetkinä, tällaisina kuin tämä
kotiolo on parasta. elin yön ja
näin jo päivän alun;
voin antaa maailman pyöriä,
saan levätä.
~