Enclosed is a new version of my paper (unfortunately in Finnish). I have
read with a great interest your Inet98 paper; it's great!
As to the methodology or approach you use, it could be called
subjectivistic (in contrast to objectivistic, which is used in natural
sciences, but still also in social sciences) (about objectivism and
subjectivism, see Burrell, G. & Morgan, G., Sociological Paradigms and
Organizational Analysis, London: Heineman, 1979). Typical of your
approach is also introspection (itsehavainnointi) and the use of
yourself as a research instrument (the term "ihminen itse
tutkimusmenetelmänä" used by Lauri Rauhala, a Finnish phenomenological
and existential psychologist).
Cheers,
Pekka
TURKU SCHOOL OF ECONOMICS AND BUSINESS ADMINISTRATION
Department of Accounting and Finance
Pekka Pihlanto
pekka.pihlanto@tukkk.fi
Helmikuu 1998
Versio 3
"Olen verkon
silmässä kala - en pääse
pois."
Uuno Kailas
Ihminen verkossa - mitä merkitsee elää netissä/netistä?
Seuraavassa yritän analysoida - suhteellisen vähäisellä
verkkokokemuksella - mitä merkitsee intensiivinen ja pitkäaikainen elämä
Internetissä. Apuna käytän paitsi mielikuvitustani, myös Lauri Rauhalan
kehittelemää holistista ihmiskäsitystä.
Ihminen kolmessa ulottuvuudessa
Ihminen on olemassa kehollisena, tajunnallisena ja situationaalisena
oliona. Situationaalisuus merkitsee suhteissa oloa kaikkeen ihmisen
elämäntilanteessa eli situaatiossa olevaan: luontoon, rakennelmiin,
järjestelmiin, ihmisiin, aatteisiin, ideoihin jne. Elämäntilanne syöttää
elämyksiä ihmisen tajunnalle, jossa ne ymmärretään tavalla tai toisella:
syntyy merkityksiä, jotka varastoituvat maailmankuvaan ("muistiin").
Tätä tajunnan prosessien kokonaisuutta, jossa merkitykset syntyvät ja
varastoituvat sanotaan tajunnallisuudeksi. Keho ja sen kokonaisuutena
edustama kehollisuus toimii tässä tietysti välttämättömänä apuvälineenä.
Kaikki nämä kolme olemassaolon muotoa kietoutuvat toisiinsa
erottamattomasti heijastaen niissä ilmeneviä muutosimpulsseja toisiinsa.
Tämän perusteella on helppo ymmärtää, että elämäntilanteiden ja
maailmankuvien erilaisuuksien johdosta jokainen ihminen on
ainutlaatuinen, erilainen kuin muut.
Kun Internet tietokoneineen tuodaan käyttäjän tilanteeseen, ihmisen
kokonaisuudessa alkaa tapahtua. Netistä ihminen hakee impulsseja, jotka
tajunta ymmärtää omalla tavallaan. Näin syntyvät merkitykset muokkaavat
jatkuvasti maailmankuvan sisältöjä: käyttäjän ymmärrys asioista
täydentyy ja muuttuu koko ajan.
Elämäntilanne ja maailmankuva laajenevat
Mitä nettielämä merkitsee ihmisen kolmelle olomuodolle? Verkon avulla
käyttäjä pääsee laajentamaan (elämän)tilannettaan ja
situationaalisuuttaan käsittämään monenlaisia tietoja ja uusia ihmisiä,
jotka voivat olla jopa maapallon toisella puolella. Esimerkiksi
keholliset, taloudelliset ja muutkin rajoitteet estäisivät monessa
tapauksessa vastaavat fyysiset tilanteen laajennukset.
Elämäntilanteen laajennuksen tuottama tietoaines luonnollisesti ilmenee
käyttäjän tajunnassa: hänen maailmankuvaansa rakentuu merkitysten
kokonaisuuksia, jotka voivat olla erilaisia kuin fyysisestä
todellisuudesta syntyvät. Nämä "nettimerkitykset" taas vaikuttavat
siihen, miten surffailija ymmärtää uudet tapahtumat, sillä ymmärtäminen
tapahtuu aina aikaisemmin ymmärrettyyn eli maailmankuvaan tukeutuen.
Nämä uudet tapahtumat voivat olla samanlaisia "nettitapahtumia" tai
todellisen, fyysisen situaation tapahtumia (ärsykkeitä). Netti-ihmisen
reagointi saattaa siis vähitellen muuttua nettityyppiseksi. Mitä se
sitten merkitsee, sitä on syytä tutkia. Aina kun ihminen on saanut uusia
kommunikointi- ja tiedonhankintavälineitä, on tapahtunut periaatteessa
sama ilmiö kuin netin syntyessäkin: on kiistelty siitä, onko ilmiö uhka
vai mahdollisuus. Netti-ilmiöönkin liittyy varmasti sekä hyödyllisiä
että haitallisia seikkoja.
Ei vain tosiasioita vaan myös tunnetta ja uskomuksia
Joka tapauksessa netin kautta käyttäjä saa uutta tietoainesta
tajuntaansa ja käyttöönsä. Sen laadusta ja oikeellisuudesta ei
tietenkään ole aina takeita, sillä Internet on muihin medioihin
verrattuna varsin vapaa rajoituksista ja kontrollista, mitä tendenssiä
anonymiteettikin vahvistanee. On siis mahdollista, että käyttäjä saa
dis-informaatiota elämäntilanteeseensa ja siten "vääriä" merkityksiä
tajuntaansa - sama vaara on tosin tarjolla muissakin medioissa. On
kuitenkin huomattava, että laajasti tulkiten kaikki merkitykset ovat
ihmiselle informaatiota: yleensä ajatellaan, että netistä ja muistakin
medioista saadaan vain objektiivista, faktuaalista tietoa (tai
informaatiota). Kuitenkin varsinaisen (faktuaalisen) tiedon lisäksi myös
jokapäiväinen arkitieto, hiljainen tieto (tacit knowledge), tunteet,
uskomukset, intuitio, harha ja muut tajunnan merkityslajit ovat
ihmiselle informaatiota, jonka avulla hän orientoituu elämässään. Voisi
olettaa, että näillä muilla informaation lajeilla on netissä tavallista
suurempi merkitys: nettikeskusteluissa viestejä syntyy spontaanisti
tunteen, uskomusten ja intuition varaisesti ja tämä kaikki saattaa
kietoutua varsinaiseen (faktuaaliseen) tietoon sitä värittäen ja
korostaen.
Täyttä elämää netissä
Tiedonhankinnan ohella käyttäjä kykenee elämään netissä periaatteessa
täyttä sosiaalista elämää, joka ei ehkä olisi mahdollista hänen
reaalisessa elämäntilanteessaan esim. syrjäisen asuinpaikan tai henkilön
syrjään vetäytyvän luonteen johdosta. Ilmeisesti netin edellyttämät
sosiaaliset taidot ovat erilaisia kuin face-to-face-kontakteihin
perustuvat mm. siitä syystä, että kommunikointi tapahtuu mukavasti
omissa tiloissa tekstiä näppäilemällä, katseilta piilossa ja viesti
tulee vastapuolen näkyviin persoonattomassa tekstimuodossa (on syntynyt
ns. "netiketti").
"Nettiseurustelussa" on luonnollisesti haittojakin. Se voi rajoittaa ja
syrjäyttää kanssakäymistä reaalisessa situaatiossa, mikä saattaa
aiheuttaa tietynlaista syrjäytymistä, jota muuten ei ehkä ilmenisi:
nettipersoonat saattavat saada elämäntilanteessa hallitsevamman roolin
kuin fyysiset persoonat. Nettiseurapiirin häilyvyyttä ja
"epätodellisuutta" kuvaa se, että sähkökatkos tai laitevika jättää
netti-ihmisen yksin! Tosin reaaliympäristössäkin kommunikaatio- ja
kulkuvälineiden viat voivat toimia samaan tapaan. Lisäksi, mikä tahansa
intensiivinen harrastus voi samaan tapaan sulkea harrastajansa
tilanteesta muita sosiaalisia ym. vaihtoehtoja.
Matkustelua ja mielihyvää ilman kehollista liikettä
Entä kehollinen puoli? Kuten todettiin netin avulla "matkustelu" voi
korvata esim. fyysisen vajavaisuuden johdosta estyvää matkustelua, mutta
myös sellaista tavanomaista fyysistä liikkumista, jota muuten
esiintyisi, esim. matkoja lähikirjastoon tai käyntejä työtoverin
työhuoneessa. Jos nettityöskentely menee liiallisuuksiin, fyysinen kunto
voi kärsiä kun liikunta jää vähäiseksi, huonot asennot aiheuttavat
vaivoja, jne. Jälleen on kuitenkin muistettava, että nämä eivät ole vain
nettityöskentelyn vaaroja - muutkin "istumaharrastukset" voivat
vaikuttaa samalla tavalla. Ainakaan vielä ei liene osoitettu, onko
nettiharrastuksessa jotakin muista harrastuksista ja aktiviteeteista
poikkeavaa, joka saa ihmisen paremmin koukkuunsa - tällaisiakin
väitteitä on kyllä esitetty, kuten ennenkin, kun uusia ilmiöitä on
keksitty.
Nettityöskentelyn hyödyistä puhuttaessa ei pidä vähätellä sitä
tajunnallista mielihyvää, jota onnistunut surffailu saattaa tuottaa -
tämä mielihyvä heijastuu tajunnallisuuteen positiivisina merkityksinä ja
samalla kehollisuuteen sen elintoimintoja parantaen aivan samaan tapaan,
mutta "vastakkaismerkkisesti" kuin em. huonot työskentelyasennotkin.
Nämä positiivisetkin seikat voivat luonnollisesti liittyä muihinkin
harrastuksiin ja toimintoihin, joista ollaan erityisen innostuneita.
Hyvä renki - huono isäntä
Netistä voinee sanoa, kuten monesta muustakin asiasta, että se on hyvä
renki, mutta huono isäntä. Lisäksi on muistettava ihmisten erilaisuus:
mikä on hyväksi yhdelle, voi olla jo liikaa toiselle. Riippuu siis
yksilön tajunnallisuuden, situationaalisuuden ja kehollisuuden
ominaisuuksista, minkä "vallan" nettitoiminta ottaa ja mitkä vaikutukset
se aiheuttaa. Jos käyttäjällä on jo ennestään rikas tajunnallinen elämä
ja monipuolisia yhteyksiä sisältävä elämäntilanne sekä hyvä fysiikkakin
(kehollisuus), ongelmien syntyminen ei tunnu todennäköiseltä.
Edellä ei ole tehty tiukkaa eroa sen suhteen, onko netin käyttö pelkkää
huvia vai liittyykö siihen työ-, opiskelu- tai muita hyötyelementtejä,
mutta lähinnä on ajateltu harrastuksen omaista surffailua. Surffailu
netissä käsittää monia ulottuvuuksia, kuten keskustelut (irc, internet
relay chat), posti, foorumit jne. Netillä lienee se ominaisuus, että sen
myötä työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy ja kumpikin näistä voi tukea
toisiaan: esimerkiksi huvin vuoksi hankitut kontaktit voivatkin
osoittautua työn tai opiskelun kannalta hyödyllisiksi, ja työn lomassa
voi tuntua luontevalta rentoutua surffailemalla netissä.
"Hyvän ja pahan tiedon puu"?
Miten Internet loppujen lopuksi eroaa muista medioista ja
harrastuksista? Se ei ole esimerkiksi sähköpostista puheen ollen vain
reaaliaikaista kirjeenvaihtoa, eikä tietokoneistettu kirjasto tai
mainosesitteiden nivaska, jne. Siinä on kyllä näitä piirteitä, mutta
sillä on oma erityisluonteesta, joka ilmeisesti poikkeaa kaikista muista
vertailukohteista. Se on luonteeltaan rajaton ja jatkuvasti muuttuva
virikkeiden lähde, joka ei tyhjenny kerralla, eikä itse asiassa koskaan:
nettisituaatio sisältää siellä kulloinkin "liikkuvat" ihmiset ja heidän
sinne jättämänsä tiedon sekä muut merkitykset; se on käytettävissä aina
ja käyttäjän haluamassa fyysisessä tilassa sekä (ainakin toistaiseksi)
suhteellisen halvoin käyttökustannuksin; se hyväksyy tietynasteisen
anonymiteetin ja sisältää sellaistakin ainesta, mitä muut mediat eivät
uskalla tai halua julkaista: kysymyksessä on eräänlainen "hyvän ja pahan
tiedon puu", joka sallii toisaalta "postmodernin" sirpaleisen,
fokusoimattoman ja lyhytjänteisen surffailun ja toisaalta hyödyllisen
interaktiivisesti todellista tietämystä rakentavan sosiaalisen
verkkoelämän: on jopa mahdollista, että netissä ihmiset pääsevät
tietyssä mielessä lähemmäksi toisiaan kuin reaalitilanteessa; se on
"demokraattinen" salliessaan kenen tahansa syöttää sinne materiaalia
(esim. kotisivujen muodossa) ja osallistua keskusteluihin, taustoihin ja
asemiin katsomatta.
Näyttää siltä, että netissä on jotakin ennen näkemätöntä, joten sen
vaikutuksia käyttäjänsä tajunnallisuuteen, situationaalisuuteen ja
kehollisuuteenkin kannattaa vakavasti tutkia ja pohdiskella.
(Kiitän Toni Alataloa ja Jani Taipaleenmäkeä asiantuntevista
kommenteista).
LÄHTEITÄ
Alatalo, T. (1998). "Surfing the Tidal Wave!"
(http://an.org/inet98/abstract.txt).
Carr, A. & Pihlanto, P. (1998) From Homo Mechanicus to the Holistic
Individual: A New Phoenix for the Field of Organisation Behaviour? In
Robert T. Golembiewski & Craig C. Lundberg & M. Afzalur Rahim (Ed.),
Current Topics in Management, Vol. 3, 1998 (JAI Press, Greenwich, USA).
Pihlanto, P. (1990). The Holistic Concept of Man as a Framework for
Management
Accounting Research. Turku, Finland: Turku School of Economics and
Business Administration.
Pihlanto, P. (1996). Tieto laskentainformaation tuottajan ja
hyväksikäyttäjän tajunnan ilmiönä (Knowledge in the Consciousness of the
Producer and User of Accounting Information). Turku, Finland: Turku
School of Economics and Business Administration.
Pihlanto, P. & Vanharanta, H. (1997). Kohti ihmisläheistä
päätöksenteon tukijärjestelmää ("Towards a Human-Centered
Decision-Support System"). Tietoyhteys 2:1997. (16-18).
Rauhala, L. (1970). Man: The Philosophical Conception and Empirical
Study. Journal of Analytical Psychology, 15, 148-154.
Rauhala, L. (1972). The Hermeneutic Metascience of Psychoanalysis.
Man and World, 5, 273-297.
Rauhala, L. (1986). Ihmiskäsitys ihmistyössä (The Conception of
Human Being in Helping People) (3rd ed.). Helsinki: Gaudeamus.
Rauhala, L. (1988). Holistinen ihmiskäsitys (The Holistic
Conception of Man). Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti (Journal of
Social Medicine), 25, 190-201.
Rauhala, L. (1995). Tajunnan itsepuolustus (The Self-defense of
Consciousness). Helsinki: Yliopistopaino.
Vanharanta, H. & Pihlanto, P. & Chang, A-M. (1997). Decision
Support for Strategic Management in a Hyperknowledge Environment and the
Holistic Concept of Man. In: Ralph H. Sprague Jr. (Ed.), Proceedings of
the Thirtieth Hawaii International Conference on Systems Sciences,
Volume V, Advanced Technology Track, IEEE Computer Society Press: Los
Alamitos, California, 1997 (pp. 307-316).
--------------5CAE29C4C9E--